Skip to main content

Innostuneisuus opiskeluun ei jäänyt epäselväksi, kun tapasin Maijan, 52 ja Leenan, 61, jotka ovat aloittaneet lähihoitajaopinnot Turun AKK:ssa tammikuussa 2022. Nauru raikaa ja jutusta ei meinaa tulla loppua, kun naiset kertovat opiskelukokemuksistaan. Molemmat heistä ottivat rohkean askeleen vanhemmalla iällä ja vaihtoivat alaa. Kannattiko? ”Ehdottomasti”, naiset huudahtavat yhteen ääneen! Uuden ammatin opiskelu on tuonut heille täysin uutta virettä elämään.

Kun vanha työ ei enää innosta

Leena toimi vuosikymmeniä kirjanpitäjänä ja ajatus alan­vaihdosta oli pyörinyt mielessä jo pari vuotta. Kirjanpitäjän työstä oli tullut kuormittavaa eikä se enää innostanut. Leena teki rohkean ratkaisun ja irtisanoutui työstään. ”Ei tarvitse olla vuosikymmeniä samassa ammatissa, jos se ei tunnu enää hyvältä”, Leena rohkaisee.

Leenalla ei ol­lut mitään kokemusta hoitoalasta, joten varmistuakseen alan sopivuudesta hän kontaktoi erästä palvelutaloa ajatuksenaan päästä tutustumaan alaan käytännössä.  Päiväksi ajateltu tutustuminen johtikin työsuhteeseen avustaviin tehtäviin, ja työtä tehdessään Leena vakuuttui alan sopivuudesta itselleen. Hän ei kokenut alan fyysisyyttä myöskään liian raskaaksi. Apuvälineet ovat aina käytössä ja raskaammissa töissä on useampi hoitaja mukana. ”Vanhemmalla iällä kannattaakin olla fyysisessä työssä niin pysyy virkeänä ja paremmassa kunnossa”, toteaa Leena.

Työkokeilulla varmistusta alanvalintaan

Maija oli puolestaan työskennellyt kaupan alalla koko ikänsä. Koronan myötä tuli ensin lomautus ja sitten irtisanominen. Se tarkoitti Maijalle uutta alkua ja mahdollisuutta tehdä jotain uutta! Koko työuransa Maija on ollut halukas kehittämään osaamista, mutta lasten ollessa pieniä mahdollisuudet työn ohessa opiskeluun olivat rajalliset. ”Nyt elämäntilanne on eri ja voin keskittyä täysillä opiskeluun”, tuumaa Maija tarmokkaana.

Maijan lähipiirissä on ollut paljon muistisairautta, joten vanhustenhoito oli sitä kautta tuttua. Leenan tapaan Maijakin halusi varmistua alan sopivuudesta itselleen, joten hän hakeutui työkokeiluun muistisairaiden vanhusten asumisyksikköön TE-toimiston kautta. Työkokeilussa näkikin sitten hoitotyön koko kirjon. Hän pääsi avustamaan hoitotyötä viriketoiminnasta saattohoitoon asti. Mikäli alanvaihto on mielessä, suosittelee Maija työkokeilua muillekin. ”Fiilis on todella mahtava, olen oppinut ihan hirveästi ja haluan oppia koko ajan lisää”, Maija toteaa nyt vajaan vuoden opiskelun jälkeen.

Työssä viihtyminen tärkeintä

Viimeaikaiset myllerrykset hoitoalalla eivät ole vaikuttaneet Leenan ja Maijan ajatuksiin alasta. Heille tärkeintä saada tehdä sellaista työtä, jossa viihtyy – siitäkin huolimatta, että Maija kertoo palkan olevan huonompi kuin aiemmassa työssä. ”Tässä työssä saan tehdä töitä sydämellä ja olla oma iloinen itseni”, Maija summaa. Molemmille tärkeää on myös se, että he saavat olla työssään eri ikäisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Vaikka molemmat olivat alun perin ajatelleet suuntautuvansa vanhustenhoitoon, oli ensimmäinen päiväkodissa suoritettava työharjoittelu silmiä avaava. Leena toteaakin, että päiväkoti on kuin aikuisten maailman pienoiskoossa. Välillä on mukavaa ja välillä todetaan, että ”mä en leiki sun kanssa” ja välillä purraankin.

Seuraava harjoittelu onkin sitten vanhustenhoidossa, joka on edelleen molemmille se ensisijainen mielenkiinnon kohde. Maija kertoo, että koulusta on saanut hyvät eväät harjoitteluun. ”Voi hyvillä mielin lähteä työelämään ja osaa tarttua toimeen”, hän toteaa.

Alanvaihto ei katso ikää

Naiset kertovat koulutuksen olevan vaihtelevaa, välillä on teoriaa ja välillä käytäntöä. ”Vaihtelu virkistää ja molemmat opettavat omalla tavallaan”, toteaa Leena. Haastattelupäivänä he ovat juuri harjoitelleet injektion antamista. ”Hyvin se meni, vaikka vähän hermostutti”, paljasti Leena ja totesi samalla, että toivoo olevansa työssään yhtä hyvä ja rauhallinen kuten opettaja Elina Mäenpää, jolta on saanut hyvää oppia.

Maijan ja Leenan ryhmässä on monen ikäisiä opiskelijoita. ”Nuorin taitaa olla 23”, he muistelevat. Ryhmässä on hyvä henki, kaikki suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti. Aina voi ja uskaltaa pyytää apua. Alanvaihto ei siis katso ikää ja varsinkin vanhustenhoitopuolella elämänkokemus on hyväksi. ”Se on kohottanut itsetuntoakin, kun on huomannut, että vanhanakin vielä oppii”, summaa Maija, johon Leena komppaa: ”Jos olet innostunut ja kiinnostunut, niin ihan varmasti selviydyt mistä vaan!”

Oletko pohtinut alanvaihtoa? Opinto-ohjaaja Mia-Maria Jokinen on apunasi! Voitte yhdessä miettiä sinulle sopivaa ratkaisua. Yhteydenotto on maksuton eikä sido hakemaan koulutukseen.

Opinto-ohjaaja_Mia-Maria_Jokinen
Mia-Maria Jokinen
Opinto-ohjaaja
p.040 483 9887
etunimi.sukunimi@turunakk.fi.

Heidi Jaarinen

Olen Turun AKK:n markkinointikoordinaattori. Aiemmassa työssäni TE-toimiston asiantuntijana näin jatkuvasti onnistumisia kun työnhakijat työllistyivät koulutuksen kautta, nopeallakin aikataululla. Siksi minusta on tullut suuri koulutusten puolestapuhuja. On ilo työskennellä ammatillisen koulutuksen parissa ja viestiä tätä ilosanomaa eteenpäin. Vapaa-ajalla intohimona on tanssiminen.