Ajankohtaista
Lamppu syttyi – uusi ura sähköalalta
23.5.2024
Maanantai- ja tiistai-iltaisin Turun AKK:n A-talon piha alkaa täyttyä autoista iltapäiväneljän korvilla. Kyseessä on syksyllä 2023 alkaneen sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinnon iltaopinnot, joita suorittaa myös kolme motivoitunutta alanvaihtajanaista.
Mikä heidät sai hakeutumaan sähköalalle ja miten opinnot ovat sujuneet?
Kokiksi vuonna 2016 valmistunut Susan ei enää koe ensimmäistä ammattiaan omakseen – siitäkin huolimatta, että hän on pääasiassa työskennellyt päivisin suurkeittiöissä ja näin välttänyt ravintoloiden ikävät ilta- ja yötyövuorot.
”Lähipiirissäni on sähkäreitä, mm. siskoni, joka on suorittanut alan ammattitutkinnon juurikin Turun AKK:ssa. He kaikki ovat kertoneet alasta pelkkää hyvää, ja palkkakin on parempi kuin minulla nykyisessä ammatissani”, Susan valaisee ja jatkaa: ”Luonnollisesti toivon, että saisin tästä uuden ammatin, haaveissani kun siintää jo alan korkeakouluopinnotkin. Mutta ensin tämä valmiiksi ja päälle työkokemusta, niin eiköhän siinä ole hyvä ponnistuslauta sinne korkeakouluun aikanaan”, hän hymyilee.
Lähihoitajaksi aikoinaan valmistunut ja reilut 10 vuotta päihde- ja mielenterveysohjaajana saman työantajan palveluksessa työskennellyt Mari kertoo omasta tilanteestaan:
”Työhön on tullut paljon – liikaa – sellaisia muutoksia, jotka ovat pois siitä miksi olen silloisessa unelma-ammatissani aloittanut. Työstä on tietyllä tavalla kadonnut tarkoitus – nyt mä vain käyn töissä”, hän sanoo ja toteaa Susanin tavoin, ettei koe aiempaa ammattiaan enää omakseen.
”Ennen tätä mietin luonnollisesti työnantajankin vaihtamista, mutta samoja muutoksia on joka puolella ja samoista syistä. Säästöt ja kaikenlaisten mobiilisovellusten alalle tuleminen on etäännyttänyt hoitajat hoidettavista entisestään, mikä ei ole hyvä asia. Joten siksikin tämä totaalinen alanvaihto”, Mari kertoo.
Alun perin Mari yritti saada yhtä lapsistaan hakeutumaan sähköalalle, mutta toisin kävi. Lapsen valittua talonrakennusalan äiti päätti hakeutua itse sähköalalle.
Silja puolestaan on valmistunut sairaanhoitajaksi vain reilut kolme vuotta sitten. Jo opiskeluaikana mielessä läikähti, että ala ei ehkä sittenkään ole häntä varten, mutta hän suoritti opinnot kuitenkin loppuun.
”Tykkään tehdä käsillä asioita eikä näytteenotto – jota tällä hetkellä pääasiassa teen – vastaa siihen tarpeeseen. Tunnen myös, että asiakaspalvelu – se, että ihmiset ovat jatkuvasti siinä, väsyttää minua.”
”Kun somessa tuli jatkuvasti vastaan mainoksia tästä koulutuksesta, ja kun kyseessä on vielä iltakoulutus, päätin hakea. Tässä on sitä käsillä tekemistä ja pidän myös siitä, että näen heti kätteni jäljen. Lisäksi se, että pitää käyttää loogista ajattelua ja päättelykyä, tuottaa iloa”, Silja hymyilee.
Ei mikään piece of kakku!
Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että tässä koulutuksessa kukaan heistä ei ole päässyt menemään siitä, mistä aita on matalin.
”Koska ala on vieras ja näin ollen kaikki aloitettiin ihan alusta, on koulutus luonnollisesti haastavaa. Tehtäviäkin tulee paljon. Opettajat ovat onneksi mukavia ja tsemppaavat, samoin muut opiskelukaverit. Koulutuksessa olevilla miehillä tuntuu olevan jonkinlaista taustaa tai käsitystä sähkötöistä muun alan kautta, mutta itsellä on välillä ollut pää kovilla ja usko omiin kykyihinkin koetuksella”, Mari kertoo Susanin ja Siljan nyökkäillessä vieressä.
Sähköalalla käytäntö onkin helppoa – laitteet toimivat tai eivät toimi, mutta kaikki se muu tietämys ja teoria, mitä vaaditaan, on kolmikon mielestä suurin haaste.
”Itse yllätyin siitä, miten paljon fysiikkaa ja matikkaa tässä alussa on ollut. Tasoltaan vastaa varmasti lukion pitkää matematiikkaa”, Silja kertoo.
Susan myötäilee: ”Juttelin sähköinsinööriksi opiskelevan kaverini kanssa ja vaihdoimme kokemuksia opiskelusta tahoillamme. Näyttäessäni hänelle ensimmäistä teoriakoettamme, totesi kaverini sen olevan lähestulkoon samaa tasoa kuin hänellä ammattikorkeakouluopinnoissaan. Eli ei tämä mitään ihan ’piece of kakku’ -hommaa ole.”
Mari kertoo jo kerran kysyneensä opettaja Tomi Pursiaiselta, että missä kohtaa oppilaitoksen puolelta tullaan sanomaan ’kiitos ja hei, tämä oli tässä’. ”Tomi lohdutti ja sanoi, että he kyllä kertovat, jos siihen pisteeseen ajaudutaan”, Mari nauraa.
”Meillä on kyllä todella hyvä porukka, vaikka ikähaarukka on parikymppisestä lähes kuusikymppiseen”, Mari kertoo Siljan ja Susanin nyökkäillessä vieressä. Toisen kerran he myös kiittelevät miespuolisia opiskelijakollegoitaan kaikesta saamastaan avusta.
Uuden oppiminen palkitsee
Mikä sitten puskee jatkamaan opiskelua ja uhraamaan omasta vapaa-ajastaan opintojen eteen?
”Mä ainakin nautin siitä, kun opin jotain uutta”, Susan aloittaa. ”Siitä tulee hyvä olo. Ja on se parempi palkkakin ainakin itselleni myös porkkana. Tuttu sähkäri saa parissa viikossa saman, minkä itse saan kuukaudessa keittiössä.”
Poispääsy nykyisestä ammatista on puolestaan Siljan ja Marin suurin motivaattori. Mari kertoo myös jo päättäneensä, että jos hän ei saa sähköalan opintoja maaliin, hän vaihtaa sitten vaikka timpuriopintoihin lapsensa tapaan.
Terveiset alanvaihtoa pohtiville?
Kaikki kolme ovat jatkaneet päivätöissä nykyisissä ammateissaan, joten taloudellisesti opintojen aloittaminen ei ole ollut totaalinen katastrofi, vaikka tietysti hankintoja täytyy harkita tarkemmin. Enemmän tuntuu harmittavan, ettei iltaopinnoissa ei ole mahdollista suorittaa työssäoppimisjaksoa, ellei halua uhrata kesälomaansa siihen.
Kaikki kolme haluavat rohkaista jokaista alanvaihtoa miettivää ihmistä hyppäävän tuntemattomaan.
”Eihän ole vielä meille kolmellekaan varmaa, että meistä tulee sähköasentajia, mutta eihän sitä voi tietää, ellei kokeile”, Mari pukee kolmikon ajatukset sanoiksi.
Susan päätti jo koulutuksen alussa, ettei ehdoin tahdoin tee muutoksia arkeensa vaan jatkaa kuten aiemminkin. ”Ainoa uhraukseni oli vaihtaa salibandyharrastuksessani alemmalle sarjatasolle, koska en opintojen aikana pysty sitoutumaan samalla tavalla treeneihin ja joukkueeseen.”
Kello lähenee puolta viittä ja opettaja Jussi Riippi käy huhuilemaan naisia: opetus alkaa. Naiset nappaavat välittömästi työkalupakkinsa ja poistuvat kuuliaisesti opintoihin. Työ uuden tulevaisuuden puolesta jatkuu.
Taru Lehtonen
Olen Turun AKK:n markkinointisuunnittelija. Olen onnellisimmillani, kun saan multitaskata ja loihtia visuaalisia ratkaisuja työkäyttöön sekä kirjoittaa. Vapaa-ajalla minut löytää varmimmin lenkiltä koirani kanssa, mutta kulutan vapaa-aikaani myös virkaten, kutoen ja musiikkia sekä äänikirjoja kuunnellen. Uusin kiinnostuksen kohde on retkeily ja vaeltaminen.
